Voihan tauko

Meillä on isukki on sairauslomalla, eikä pysty nostamaan pikku ukkelia, niin on ompelemisetkin jääneet tauolle. Kummitytölle sain kuitenkin silloin yöllä tehtyä pipon. Suraavana päivänä kun olimme menossa puistoon niin piti saada se heti valmiiksi. Tein samalla kaksi, koska itsekin olen ollut pipoa vailla. Kummityttönen sai valita kumman haluaa ja toisen sitten vetäisin omaan päähäni. Hirmuisen iso tuli tyttöselle. :( Pitänee tehdä hälle joku toinenkin ;)

Lisäksi ehdin värkätä tällaisen:

Eli kundvagnsbälte (suomeksi ostoskärryvyö). Meidän pieni tykkää istuskella ostoskärryissä, mutta keikkaa helposti siitä sivusta heti, kun silmä välttää. Eli ei kovin kiva käydä kahdestaan ostoksilla. No bongasin tällaisen täältä. Ja heti sellainen piti väsätä. Tästä tuli vähän lyhyt kun on paksuja vaatteita jo käytössä. Ajaa kuitenkin asiansa. Ehkä talveksi pitää tehdä toinen. Itseasiassa pitänee tehdä toinen het illalla, kun olisin ottanut kuvan, niin sehän onkin jo hukkunut. 


Tässä tauon aikana on ehtinyt suunnitella jo vaikka mitä. Ja koska olen niiiin hidas, niin olen jo joululahjoja suunnittelemassa. Sisko vihjasi, että tytöntylleröille saa tehdä jotain vaatteita joululahjaksi ja kummitytölle on jo suunnitelmat valmiina! Vielä kun löytyisi ompeluaikaa ja kaikki onnistuisi. Olen niin kriittinen omia tekeleitä kohtaan, että jos annan niitä eteenpäin niiden pitää olla just eik melekeen. Eli ompeluaikoja odotellessa....

Koukussa

Olen aivan koukussa ottobren mustikkahaalariin, vaikka ovatkin hieman hankalat vaippaa vaihtaessa. Nämä ovat kolmannet mustikat. Nyt kokoa 80.

Ja tämä kangas. Ah niin tulee mieleen oma lapsuus. Onneksi tätä jäi vielä, että pääsee tekemään jotain muutakin. Tosin pähkäilin niin kauan, ennen tätäkin, että mihinköhän kuosi sopisi, etten enää edes muista mistä tämän tilasin. Tekaisin tuossa äkkiä ohimennen yhden meille hyödyllisen vempeleen. Laita sen kun saan kuvat tositoimessa. :) Pitisi vielä äkkiä tänään saada kummitytölle pipo valmiiksi, kun huomenna pitäisi tavata ja hän toivoi uutta vanhan pieneksi (ja pikkusiskolle) jääneen tilalle. Toivottavasti ehdin ja saan sopivan aikaiseksi!

A niinkuin apina

Niin siis tuli tehtyä paita. Hupparit odottaa vieläkin leikattuina pinossa kasausta. Äidin suosikki on Utelias Vili, joten poika sai sellaisen paitaan. Pikkuhiljaa alkaa löytyä aplikoinnin salaisuudet. Vähän on vielä hakusessa se hyvä tekniikka, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Joitakin mokia tuli tehtyä, mutta virheistä oppii ja tuli tästä ihan hieno aloittelijalle. :)

Lyhyestä virsi kaunis. Nyt tutimaan, kun on saanut valvoa oikein urakalla pienimmän sairastaessa ja heräillessä yöllä tunnin välein.

Ja lisää housuja

Meillä on aina housupula. Onneksi housut on niin ihanan helppo tehdä, että niitä hurauttelee nopsaan lisää. Eli parit perus velourhousut syntyi. Resorit meinasin ensin laittaa toisinpäin, mutta päädyinkin tällaiseen ratkaisuun:

 

Ihan kivan näköinen näin. Ainakin omasta mielestäni. :)

Kamerasta löytyi yllätys. Tyttö oli ottanut kuvia kun puuhailin ja leikkelin kaavoja ja kankaita.

Tuosta näkee tuon valmiiksi leikellyn hupparin kuosin. Ehkäpä nuo keskeneräiset hupparit pitäisi seuraavalla kerralla tehdä.

Jotain tähdellistä

Tähtivelour on niin ihanaa. Olisi tehnyt mieli tehdä siitä huppari, mutta hupparin teosta on traumoja. :D Ensimmäinen huppari ikinä onnistui ihan ok, mutta sitä seuraava on vieläkin kokonaan kasaamatta. En tajunnut yhtään miten se kasataan. Sain hyvät neuvot, mutta en ole vieläkään uskaltanut tarttua toimeen. Kohta se on jo liian pienikin. Noh jospa seuraavalla kerralla kun koneeseen tartun. Tosin monta muutakin juttua odottaa että ehtisi ommella. Mutta siis tähtivelour. Niin siitä syntyi sitten housut ja pipo, kun ei huparia tullut.

Aika surkea kyhäelmä tuo tausta. Sykyinen ainakin. Kaava housuihin on ottobren ja pipoon oma. Velourit on ostettu Royal-tuotteesta.

Vaikka läpi harmaan kiven

No Kun se inspiraatio iski niin viime yö menikin sitten rattaisiin uutta isuinosaa väsäillessä. Puuh. Taas tuli todistettua kaksi asiaa, se että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen ja se että kun päätän jotain niin menen vaikka läpi harmaan kiven, mutta se päätös pitää. Eli siis nyt kun meidän pikkuherra nukkuu edes kohtalaisiseti (vihdoinkin!) yönsä, niin jottei univelka ihan loppumaan pääse väsäsin yli puolen yön rattaisiin päällisiä. Yhtäkkiä vaan sunnuntaina päätin,että NYT ne pitää tehdä. No eihän minulla ollut edes vanua. Onneksi äitimuorin kätköistä löytyi juuri ja juuri riittävä palanen (myöhemmin kyllä huomasin, että olisipa saanut olla isompi). No valmistahan siitä sitten tuli. Itse en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta herra 10kk istui sisällä rattaissa pitkän tovin. :) Jos nyt alkaisin samaan projektiin tekisin kyllä pari asiaa toisin, niin saisin tuon kankaan paremmin istummaan. No ehkä sitten seuraavaa päällistä tehdessä. ;) Niin ja kuvaa tietysti:

Palkitsin itseni urakan kerralla loppuun viemisestä tekemällä välipalaksi vispipuuroa. Nami. Meidän pienimmäinenkin tykkäsi. Tää itsetehty on jotain ihan toista, kun ne kaupan valmiit ällötykset. Niin kevyttä, että kelluu lautasella maidon päällä.

Nami!

Bäää

No applikaakitohan sieltä syntyi. Ei nyt mennyt ihan putkeen. Oli aika vaikeaa tuosta teddystä tehdä, kun ei ole paljoa tuota kokemusta muuteskaan. Juu eli syntyi vihreä frotee paita. Mikäs sen paremmin niin ruohoisen näköiselle paidalle sopii kuin Timppa lammas. :)

Tätä paitaa ompelin, vaikka meillä oli "vieraita". :D Onneksi täti ja setä oli tullutkin lapsosia moikkaamaan. Osallistuin keskusteluun välillä koneen takaa. Nyt kun ompelupiste on RUOKAPÖYDÄLLÄ, niin se onnistuu vielä, mutta innolla odotan uuden kodin valmistumista, jossa saan ihan oman ompelunurkkauksen. <3 Sinne olen jo suunnitellut pöytiä ja hyllyjä ja muuta tarvikkeita ja kankaita varten. Nythän kankaat on laatikoissa vaatehuoneen perukalla. Sieltä kun jotain tiettyä haluaa niin siinä hurahtaa tovi, kun kaivelee esiin. Nämä kankaatkin on sieltä pohjalta kaiveltu, niin en muista mistä ostettu. mutta kaava on Ottobren loikka.

Seuraavaa projektia olen käynnistellyt pikkuhiljaa. Se tuleeko siitä ikinä mitään onkin sitten ihan toinen juttu. :D Olen nimittäin päättänyt uudistaa esikoiselle joskus mummon kirpparilta ostamiin rattaisiin sen istuinosan. Hetken yritin etsiskellä josko löytyisi ihan valmiit kaavat jostain. Noh ei tietenkään, eli ei muuta kun opettelemaan jotain ihan uutta. :) Toivon mukaan voin esitellä valmiin tuotoksen jossain vaiheessa, mutta jos sitä ei ilmesty, niin se on selvä merkki siitä, että homma ei mennyt putkeen.