No Kun se inspiraatio iski niin viime yö menikin sitten rattaisiin uutta isuinosaa väsäillessä. Puuh. Taas tuli todistettua kaksi asiaa, se että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen ja se että kun päätän jotain niin menen vaikka läpi
harmaan kiven, mutta se päätös pitää. Eli siis nyt kun meidän pikkuherra nukkuu edes kohtalaisiseti (vihdoinkin!) yönsä, niin jottei univelka ihan loppumaan pääse väsäsin yli puolen yön rattaisiin päällisiä. Yhtäkkiä vaan sunnuntaina päätin,että NYT ne pitää tehdä. No eihän minulla ollut edes vanua. Onneksi äitimuorin kätköistä löytyi juuri ja juuri riittävä palanen (myöhemmin kyllä huomasin, että olisipa saanut olla isompi). No valmistahan siitä sitten tuli. Itse en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta herra 10kk istui sisällä rattaissa pitkän tovin. :) Jos nyt alkaisin samaan projektiin tekisin kyllä pari asiaa toisin, niin saisin tuon kankaan paremmin istummaan. No ehkä sitten seuraavaa päällistä tehdessä. ;) Niin ja kuvaa tietysti:
Palkitsin itseni urakan kerralla loppuun viemisestä tekemällä välipalaksi
vispipuuroa. Nami. Meidän pienimmäinenkin tykkäsi. Tää itsetehty on jotain ihan toista, kun ne kaupan valmiit ällötykset. Niin kevyttä, että kelluu lautasella maidon päällä.
 |
| Nami! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit. :)